Maanantaiksi sain heti ajan Mevetiin, mutta Bobin polvenkin operoinut Lotta Axelsson on nyt äitiyslomalla, joten siellä kukaan ei valitettavasti osannut sanoa mitään. Tehtiin samalla "senioritarkastus", ja otettiin mm. pieni verenkuva. Kaikki veriarvot olivat priimaa, keuhko- ja sydänäänet normaaleja ja muutenkin koira hyvässä kunnossa.
Meidät ohjatiin Malmin Evidensiaan silmäspesialisti Sari Jalomäelle, ja sainkin ajan heti tiistaille.
Sari tutki tarkasti ja epäili melanooma -tyyppistä uudismuodostumaa. Silmä oli muuten siisti ja pattikin oli hyvin tarkkarajainen. Vaati ehdottomasti kuitenkin patin poiston, koska silmän kasvaimilla on tapana kasvaa nopeasti ja niihin liittyy aina etäpesäkeriski. Varattiin siis kasvaimen poistoaika heti seuraavalle päivälle. Sovittiin, että poistetaan myös toisen silmän yläluomella jo parin vuoden ajan ollut luomirauhasen hyvälaatuinen uudismuodostuma, sillä se oli hieman kasvanut ja alkanut hangata sarveiskalvoa.
Keskiviikkona isäni vei Bobin aamulla klinikalle, kun itse olin aamuvuorossa. Aamupäivällä olin saanut puhelun Ell-asemalta, mutta en töiden takia päässyt vastaamaan. Soitin töiden jälkeen takaisin ja pyysin, että ell ottaa yhteyttä uudestaan, kun ehtii. Sainkin melko pian surullisen puhelun: kasvain oli levinnyt koko silmän lävitse, ja päällepäin näkyvä osa oli ns. "jäävuoren huippu". Ell oli kesken operaation yrittänyt siis tavoitella pyytääkseen lupaa koko silmän poistoon, mutta koska en ollut vastannut, hän oli tehnyt ratkaisun itse, ja hyvä että tekikin, sillä mitään muuta ei olisi ollut enää tehtävissä. Melanooma ulottui n. 1cm alueella läpi koko kovakalvoon asti, ja on syytä epäillä, että se on saanut alkunsa silmän sisäisestä suonikalvosta, jolloin muutokseen liittyy etäpesäkeriski. Tätä varten "samoilla känneillä" Bobista otettiin keuhkokuva.
Keuhkokuvat olivat muuten normaalit, mutta 3-4 kylkiluun välissä oli näkynyt pieni tiivistymä, joka ei tosin näkynyt sivukuvassa. Näinpä ell epäili sitä summaatioksi lavasta ja alueen kudoksista. Hän oli myös konsultoinut toista eläinlääkäriä, joka oli ollut samaa mieltä, ettei etäpesäkkeeltä näytä. Silmän kasvaimen ollessa niin massiivinen, on hyvä kuitenkin käydä keuhkokuvassa uudelleen n. 2kk kuluttua. Myös silmä lähetettiin patologille tutkittavaksi, ja sieltä tulee vastaukset 2-3vkon kuluessa.
Iso itkuhan siinä tuli. Mulle henkilökohtaisesti Bobi yksisilmäsenä on tietysti yhtä rakas ja arvokas kuin Bobi kaksisilmäisenä. Tottakai pelottaa, että kasvain olisi pahalaatuinen, ja leviää. Tottakai olen jo ehtinyt jossitella, että mitä jos olisin havainnut koko kasvaimen silmässä aikaisemmin. Mutta nytpä ei auta. Eläinlääkäri kehui kyllä todella hyväkuntoiseksi koiraksi ja sanoi, että yksisilmäinen koira voi elää ihan yhtä onnellista elämää, kuin kaksisilmäinenkin.
Eilen Bobia kotiin hakiessani yllätyin itsekin, miten siistiltä koko poistettu silmä näytti. Vain siltä, kun se olisi kiinni. Vielä kun karvat kasvavat takaisin, niin sitä luultavasti huomaa vielä vähemmän.
Nyt elelemme tötteröpään kanssa päivä kerrallaan, ja vajaa parin viikon päästä menemme tikkien poistoon. Bobi on tänä aamuna jo onneksi todella reipas, ja eilisestä illasta asti ruokakin on maistunut normaaliin tapaan.
Pieni potilas <3 Ja niin älyttömän rakas.
